Unelmia hääpaikasta. Osa 6, muun maan mustikoita.

Vaan jos sittenkin pitäisi häät ulkomailla? Miettikää, Provencen laventeliniittyjen keskellä tai Toscanan kukkulanäköaloilla varustetussa villassa. Tai ehkä sittenkin romanttista auringonlaskua seuraten Santorinilla.

Kuva

Kuva

Jotenkin tuntuu, että olen enemmän ja enemmän alkanut haaveilemaan puutarhahäistä, jotka nyt jostain kumman syystä eivät ole ehkä se paras vaihtoehto näillä leveysasteilla (joo joo mennyt kesä leimaa vahvasti tätä mielipidettä), ainakaan ilman plan B:tä. Tosin eihän se taattua ole, etteikö ulkomaillakin voisi sataa...

Ja eikö olisikin ihana tulla vihityksi viinitarha taustana? Ei ihana merimaisemakaan olisi yhtään huono vaihtoehto.

Kuva

Mikäli päätyisimme pitämään häät ulkomailla, tarkoittaisi se toki vierailta hieman kukkaronnyörien hölläämistä. Tosin ei omien haaveideni mukaan lentolippujen hintaa enempää. Loppupeleissähän se olisi varsin kohtuullista, tulisihan vieraillemme kuluja myös kotimaassa matkustamisesta. 

Niin nyt sitten joku voi miettiä, että venytänkö budjetin sen verran hillittömäksi, että kaikille on hotellihuone vai passitanko vieraat johonkin murjuun jonka lattiat vilistää torakoita heti kun valot sammuttaa. Ehei, haaveilen ihan säädyllisen villan vuokraamisesta niin ja siitä, että itse häät pidettäisiin myös villalla. Rento ja lämminhenkinen tunnelma järkevällä budjetilla.  Eikä tarkoituksena ole rahdata kahta satapäistä sukua ja muutamaa tusinaa ystäviä aveceineen mukaamme, vaan kutsun saisi vain pieni valittu joukko. Ne jotka ihan aikuisten oikeasti haluamme olevan osa suurta päiväämme. 

Ihanaa, romanttista ja rentoa, kerrassaan täydellistä. Tai sitten saa sian säkissä, paikkaa kun tuskin pääsee katsomaan etukäteen ja voihan sitä muualla olla vähän rennompi meininki myös esim cateringin toimittamisessa. Toisaalta ei tarvitsisi hössöttää niin paljoa, hommata suuria määriä koristuksia ja jos kaikki ei mene ihan nappiin, ei se ole niin vakavaa, kun on vieraitakin vaan kourallinen. Ja koko kourallinen siis niitä jotka oikeasti tuntevat meidät, ne joille ei tarvitse esittää mitään.

Mutta olisinko sittenkään valmis luopumaan tähän asti aina haaveilemistani suurista sukuhäistä kaikkine pienine järjestelyineen ja koristeluiden ynnä muiden tykötarpeiden haalimisesta? Katuisinko myöhemmin? No, sitä ei kai voi etukäteen tietää.