torstai 31. tammikuuta 2013

Ensimmäinen ostos häitä varten

Jee, nyt on hääshoppailut korkattu! Netissä selailu tuotti tulosta, kun Ellokselta ostoskoriin klikkasin herkkubuffaan kippoja.


Olen nyt niin ihastunut kakkupaperipitseihin ja niinpä en epäillyt hetkeäkään, kun bongasin nämä kakkupapereista inspiraation napanneet metallikulhot. Settiin kuuluu kaksi erikokoista kulhoa (yllä olevassa kuvassa pienempi) ja hintaa niille tuli 24,99 euroa.Tykkään noista tosi paljon ja ne ovat kauniit häiden jälkeenkin.
Kuva

Mutta jee, konkreettisia askelia kohti häitä! Vihdoin.

ps. Hitsit, en enää löytänyt noita Elloksen sivuilta. Lieneekö loppuunmyyty..

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Rennon oloinen morsiuspuku

Vaikka en vintagesta tiedä hölkäsen pöläystä, tulee mulla tästä puvusta ihan sellanen vintage-fiilis.

Kuva

Tykkään tämän puvun keveydestä, sopivasta rentoudesta ja kauniista istuvuudesta. Ja tykkään myös siitä, ettei puku ole puhtaan valkoinen. Jotenkin nyt viimeaikoina, kun olen pukuja netistä bongaillu, olen iskenyt silmäni etenkin ei valkoisiin pukuihin. Mistä lie henkisestä ikäharppauksesta kyse, kun ei enää koe tyttömäistä prinsessaunelmaa omakseen. Ja vähän kyllä arastelen tällä hetkellä sitä puhtaan valkoista väriäkin.

Mielihän toki voi muuttua sitten kun pääsee sovituskoppiin mekkoja ylleen vetämään.

tiistai 29. tammikuuta 2013

Täytyykö häissä olla lämmintä ruokaa?

Ihan tosi, täytyykö? Meidän, minun ja pohjalaasen mielestä buffet-tyyppisten ruokailuiden parhaat palat on löyteen kylmistä ruuista. Lisäksi, koska ajatuksemme lihasta on tällä hetkellä jotain muuta kuin kuiva porsaan ulkofile, sitä alkaa miettimään tarvitaanko sitä lämmintä ruokaa lainkaan. Ok, on maailmassa tarjolla hyviä lämpimiäkin liharuokia, mutta jotenkaan tälläisissä tilaisuuksissa, jossa aikataulut saattavat hieman venyä ja ruuan saaminen uunista/pannulta lautaselle voi kestää eri mittaisia aikoja, en usko, että lopputulos voi olla älyttömän hyvä, tai edes niin hyvä, että siitä kehtaisi paljon maksaa.

Oikeestaan nyt kun alkaa asiaa tarkemmin miettimään, olisi itselle mieluisin lämmin proteiini paahdettu lohi. Mutta koska omassa lähiperheestäni jo löytyy kala-allergisia, täytyisi kuitenkin keksiä jokin vaihtoehto ja sitten se sitä tarttis melkein olla kaikille tarjolla kumminkin.. Äh.

Mitä jos panostaisi hyviin ja runsaisiin sekä ruokaisiin salaatteihin, kylmiin kaloihin ja laadukkaisiin tapaslihoihin? Jäisivätköhän vieraat nälkäisiksi?

Kuva

Ja nyt sitten kuitenkin alan ehkä vähän mielessäni kaivata lämmintä ruokaa juhlapöytään.. Tai sitten en. Tai sitten haluan. Apua!

Ehkä kylmien sapuskoiden puolesta puhuu myös se, ettei meidän tän hetken top 2 juhlapaikoissa ole juurikaan keittiötiloja, joten pitopalvelun pitäisi varmaan tuoda ruuat valmistuskeittiöstään lämpökaapeissa, mikä sitten tarkottaa, ettei se lämmin safka ole ihan parhaimmillaan enää. Ehkä?

Onko jollakin kokemuksia häistä/isommista kemuista, joissa tarjolla on vain ja ainoastaan kylmiä ruokia?

maanantai 28. tammikuuta 2013

Paperipitsiä

Ihastuin valtavasti kakkupaperitötteröideaan ja ihastus kakkupaperiin senkuin kasvoi kun bongasin lisää somistusideoita, joissa sitä oli hyödynnetty.

Kuva
Kuva

Isot kakkupaperit on jotenkin tosi nätisti hyödynnetty kattauksessa lautasen alla, jolloin jokaiselle vieraalle on saatu oma tabletti/katelautanen. Pienempiä pitsireunuksia on söpösti kiedottu narulla kynttiläpurkkien ja pienien lasipullojen ympärille niitä koristamaan.

Kuva
Kuva

Eikä hullummalta näytä pienillä kakkupapereilla somistetut "hääkarkkipaketit". Tässä nähtyjen ideoiden lisäksi voisi kakkupaperipitsillä somistaa kutsuja ja saisipa puoliksi leikatuista pyöreistä sitten niitä tötteröitäkin, vaikka karkkibuffaan.


sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Macaroneja

Nuo pariisilaiset ihanaisen yltiömakeat ja suloiset suupalat alkaa kenties olla jo mennyttä trendiä, mutta meikäläiselle ne kyllä vielä kelpaa. Ja häihin kahvi- tai herkkupöytään ne sopii kun nenä päähän. Ja niitähän saa minkävärisinä vaan, joten varokaa hannatädinkakut, täältä tulee jokaiseen väriteemaan sopivat pikkuleivät!

Kuva
Kuva

Macaroneihin todella ihastunut voi koristaa hääkakkunsakin noilla manteliherkuilla...

Kuva

...tai korvata "hääkarkit" nätisti paketoiduilla macaroneilla.
Kuva

Leipomisesta innostunut morsian voi halutessaan tehdä herkut itse. Tosin kärsivällisyyttä ja näpertelyintoa se vaatii. Itse kokeiltiin kerran pakastaa macaroneja eikä ainakaan lyhyehkön pakastamisen aikana maku kärsinyt, joten näitä voinee tehdä etukäteen pakastimeen hääpäivää odottamaan. Tosin jos jollain on muita kokemuksia, kerro ihmeessä :) Tässä linkki mun käyttämääni reseptiin.

perjantai 25. tammikuuta 2013

Riisin korvikkeeksi

Riisin heittely morsiusparin päälle taitaa olla jo aika vanha tapa, mutta nykyisin ei vissiin enää kauheen innoissaan olla riisistä, koska se houkuttelee lintusia kirkkoihin sisään, roskaa ja eipä se ilmeisesti kauheen kivalta tunnu kun jyväsiä löytyy alusvaatteista ja hiuksista pitkin iltaa.

Mutta vaihtoehtojakin löytyy. Saippuakuplat lienee yksi aika suosittu versio riisin heittelystä, mutta itse en jotenkaan niille kuplille lämpeä. Ehdoton ei ei läimäistään muovi/papericonfeteille, jotka ikävästi jäävät sotkemaan paikkoja.

Sen sijaan tämä tyttö lämpeää ruusun terälehdille ja kuivatuille laventelinkukinnoille. Nättiä, luonnollista ja kaunista, eikä eläimet syö niitä. Tosin sottaavathan nekin, mutta ainakin häitään pian juhlivalle ystävälleni kirkon suntio oli sanonut ruusun terälehtien olevan ihan kätevä haravoida pois kirkon pihalta.

Ja sitten itse asiaan, nimittäin netin ihanasta maailmasta bongaamiini ideoihin. Sen sijaan, että jokainen vieras kahmaisisi korista terälehtiä kämmentensä suojiin odottamaan morsiusparin ylle heittämistä, löysin todella nättejä ideoita tötteröistä, joihin lehtiä oli laitettu.

Kuva
Kuva
Kuva

Musikaaliselle parille ihana idea on nuo nuottisivuihin sujautetut ruusut, kun taas omalla kohdallani suurimman ihastuksen herätti vintage-henkinen kakkupaperitötterö kuivatuin ja näin ollen murretumman väriseksi muuttunein terälehdin.

Mites teidän häissä, toivotellaanko teille hedelmällisyyttä jyväsin, terälehdin, saippuakuplin tai jotenkin muuten?

torstai 24. tammikuuta 2013

Kokoajan mielessä

Aurinko on taas löytänyt tiensä pohjolan taivaalle ja työpäivän päätteeksi se maalaa mitä ihanimmat värit taivaanrantaan. Kevät tulee, ei nyt ihan just, mutta pikkuhiljaa se sieltä tulee. Ja kun kevät tulee, alkaa pesänrakennusvimma. Poikkeuksena aikaisempiin vuosiin, oma pesänrakennusintoni kohdistuu kodin sijaan tällä hetkellä yhteen asiaan ylitse muiden. Mutta pesänrakennukseen se tavallaan liittyy.



Viime viikonloppuna ihan vakaasti päätin, että tällä viikolla pidän vähintään yhden päivän kun en tuota yhtä vallitsevaa aihetta käsittele pienessä pääkopassani lainkaan. Mutta turha toivo, ei sitä pakoon pääse, ei töissä eikä varsinkaan kotona.

Yritin parhaani mukaan eilenkin vältellä tietokoneeni avaamista, koska koneen ääreen istahtaminen johtaa vääjäämättä aihepiiriin paneutumiseen. Mutta ei se auttanut, sohvan nurkkaan kun oli kerääntynyt vanhanaikaisemmassa informaatiomuodossa, paperille musteella painettuna samaa aihepiiriä koskevia nivaskoita.



Häät ne päässä pyörii ja tulevat nyt jo uniin asti. Ihanaa, mutta samalla jopa vähän ahdistavaa. Paljon, siis melkein kaikki, on vielä auki. Paljon on unelmia ja toiveita odottamassa toteuttamista ja kompromisseja. Kaikki tekeminen on vasta alussa, päätökset tekemättä. Tai on me se hääpäivä päätetty...

Mites ihanalta se aurinko pakkaspäivänä näyttikään. Kovalla pakkasella joulun aikoihin, kuten kuvissa, ihanan hämyiseltä. Kevättä kohden satumaisen kauniilta.



Ja uskokaa tai älkää, ihan yhenäkin, musiikkia kuunnellen, unelmien muuttuessa konkreettisemmiksi meinaa kyyneleet tulla silmiin. Onnen kyyneleet. Iiks, hääsiirappia!

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Viluisille vieraille

Kuva

Vilukissavieraille niin viileneviin kesäiltoihin kuin paukkuviin pakkassäihin parin tarjoamaa lämmikettä, mikäli itse morsiusparin rakkaus, juomat ja tanssi eivät pidä lämpiminä. Itse tykkään tästä ideasta ihan valtavasti ja saatanpa sitä jotenkin häissämme soveltaakin. Huivit tai huovat voi sitten valita häiden väriteemaan sopivasti.

Kuva

Kuva

Iso kyllä tälle idealle, sillä mikään ei ole niin tunnelmaa latistavaa kuin vilu. Terveisin viluinen morsian ruudun tällä puolen!

maanantai 21. tammikuuta 2013

Paikkakortit viinejä harrastavan parin häihin

Viinejä harrastava pari voisi hyvinkin tuoda häissään harrastuksensa esiin sen itsensä, eli hyvän viinin lisäksi somistuksessa. Enkä nyt tällä kertaa tarkoita tyhjien pullojen käyttämistä kynttilänjalkoina tai maljakoiden täyttämistä korkeilla, vaan jotain vähän hillitympää.

Kuva
Kuva

Kas niin, paikkakortit pysyy varsin kivasti pystyssä puolitettuun korkkiin upotettuna. Tosin sadankin vieraan eteen saa juoda aika monta pulloa viiniä tai haalia niitä tutuilta ja kumminkaimoilta. Tosin nykyisin taitaa yhä enenevissä määrin löytyä kierrekorkillisiä viinejä, joten ihan joka pullollisesta ei varmaan korkkia tähän tarkoitukseen löydy...

Mutta mielestäni ideana kelpo, mikseipä myös viinejä sen kummemmin harrastamattomille pareille.

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Voi upeus!

Kuva

Aika älyttömän upea tuo puvun takaosa! Ihmeellisesti tähän morsiameen iskee tällä hetkellä puvut monin erilaisin kangaskerroksin, jotka laskeutuu ja saa luotua jotenkin kauniin keijumaisen kevyen fiiliksen. Tosin ihan noin rohkeaan selkämykseen en itse pystyisi ja voihan olla ettei kyseisen tyyppiset materiaalit muutenkaa sitten sovi lyhyenlännälle ja muodokkaalle morsiolle, meinaan etuosasta näyttisi puku olevan ohuehkoa ja todella anteeksiantamatonta kangasta. Ja tuollaisenaan puku vaatisi kantajaltaan todella paljon. Mutta voisihan tuosta silti jotain elementtejä ottaa omaan pukuunsa..

Tykkään muuten tavallaan tuosta väristäkin, skumppa. Ja vähänhän tuo skumpan tuo malliltaankin mieleen.. Elegantti ja sopivasti kypsä, taiteellinen ja rohkean omalaatuinen.

lauantai 19. tammikuuta 2013

Juhlapaikan etsintää

Käytiin tänään katsomassa yhtä juhlapaikkaa, enkä suoraan sanottuna ihan vielä tiedä mitä mieltä olen. Kyseessä oli kyläyhdistyksen talo meren äärellä noin 35 km päässä Turusta. Ehkäpä teen plussat ja miinukset niin jos se selventäisi ajatuksiani..

+ siisti
+ kunnossapidetty
+ meren äärellä
+ ei "naapurit" ihan kyljessä
+ ystävällinen "vastaanotto"
+ uudet kalusteet ja siistit tuolit
+ uusittu keittiö
+ mahdollisuus käyttää heiltä löytyviä astioita
+ todella edullinen
+ takahuone bändille
+ tilan saa käyttöön tarvittaessa jo torstai-iltana, avaimen voi palauttaa sunnuntaina

- yllättävän pienehkö sali
- 2 naisten vessaa ja 1 miesten-/invavessa
- vahvaa vihreää väriä paneloinnissa salin alaosassa, ei ihan mun lempivärejä
- keittiön luukkua ei saa suljettua täysin (verho) joten kantautuukohan esim tiskausmelu saliin
- siivoukset itse
- varsin kaukana hotelleista, joten pitkähkö välimatka

Kuva ei liity paikkaan..

Nyt sitten täytyy hieman pohtia vielä ja käydä kattomassa muutamaa muutakin paikkaa. Mutta asiat etenee kuitenkin. Jee.

ps. Nyt on muuten minun ja Pohjalaasen perhettä infottu päivästä, jota on ajateltu. Etenkin Pohjalaasen sisko oli haljeta riemusta, vaikka tokihan häiden tuleminen on tiedossa on ollutkin.. :)

perjantai 18. tammikuuta 2013

Purkkiruokaa

Jos purkkeja jää yli somistuksesta kutakuinkin vierasmäärän verran, eikä halua tarjoilla juomia niistä, voi purkeista tarjoilla iltapalaa/coctailpalaa.

Kuva

Itse sovelsin ideaa aikaisemmin viime kesänä synttäri/kesäkekkereissä. Tosin mulla kasvistikut dippeineen oli epäekologisemmin esillä kertakäyttölaseissa.


Joka tapauksessa mielestäni se oli kiva ja toimiva idea naposteltavaksi ja jos ei nyt ihan hääkelpoinen niin ehdottoman kekkeri kelpoinen. Toisaalta miksi ei kelpaisi häihinkin jos valitsee kurkkua ja porkkanaa fiinimmät rehut kuten nyt sitten vaikka tuon parsan ja koristeleekin paketin vielä.

torstai 17. tammikuuta 2013

Hillopurkit ja mehupullot

Kierrätys kunniaan jne. Nyt meinaan hillomonsterit voi hyötykäyttää kaapin perukoille lasikierrätykseen viemistä odottamaan jääneet hillopurkit ja somistaa niillä hääpäivänsä! Rustiikkista ja ympäristöystävällistä. Ja nättiä, kun somistaa purkit pitsein, naruin tai muilla jutuilla jotka sopii juhlien teemaan/tyyliin.

Kuva
Kuva
Kuva

Hillomonsteri voi heittäytyä hurjaksi ja tarjota coctailit hillopurkeista!

Kuva
Kuva

Ei taitaisi moista määrää purkkeja kertyä ihan yhden pariskunnan hillon syöntimääristä. Mutta silloinhan voi turvautua tuttuihin ja puolituttuihin, kirppareihin ja marketteihin (etenkin hillon teko aikoihin) ja miksei myös dyykkaukseen, mikäli omasta talonyhtiöstä löytyy siistit kierrätyspisteet.
Kuva

Eihän tämä mikään uusi idea ole ja inspiraatioita lasipurkkien käyttämisestä ja niiden tuunaamisesta juhlakuosiin löytyy varmasti tuhansittain. Tosin noista coctail-laseina käyttämisestä kuulin/idean bongasin vasta kun aloin viime vuonna enemmän selailla hääblogeja.

Hillopurkkeja perus kodintavarakaupoista metsästäessäni törmäsin myös mehupulloihin. Maalaisromanttinen saattaisi hyvinkin laittaa pulloon coctail-aineksia tai vaikka ihan vettä...
Kuva

ps. Pohjalaanen ei tykkää tosta purkki lasina -ideasta, ei sitten tippaakaan. Niitä ei siis ainakaan meille. Mutta muuten voisin niiven somistuskäyttöä kyllä harkita..

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Sylinterimaljakot somistuksessa

Hääblogeja selaillessa olen törmännyt aika nätteihin sylinterin-mallisten maljakoiden hyödyntämisideoihin somistuksessa. Luonnollisestikin maljakoita voi käyttää varsinaiseen tarkoitukseensa: kukkamaljakoina. Etenkin korkeampiin maljakoihin saisi varsin kauniita asetelmia. Mutta kukkavaasina toimimista enemmä olen sylinterimaljakoita kuitenkin bongannut kynttilälyhdyn roolissa.

Kuva
Kuva
Kuva


Etenkin nuo kelluvat kynttilät näyttää todella kauniilta erikorkuisissa maljakoissa, eikä lainkaan hullummalta näytä tuo idea ujuttaa veteen kasveja.

Kuva
Kuva

Tykkään myös tosi paljon tuosta sitruuna-ideasta. Ihana väripilkku!

Ikeasta ainakin tuntuu löytyvän jos jonkin kokoisia sylinterimaljakoita. Hinnat lähtee  pienempien maljakoiden kohdalla 14,99 €/3kpl ja korkeampi sitten maksaa 19,99 €/kpl. Hinnakkaamman vaihtoehdon löytää Stockmannilta, jossa yhdelle 25cm korkealle maljakolle tulee hintaa 17,90 €.

Kuva


Että jos noita tarvihtee paljon niin, ei varmaan kannata alkaa uusina ostaa vaan lainata, vuokrata ja ostaa käytettynä jos sattuu löytymään. Ja voihan joistain juhlapaikoista kyseisiä maljakoita löytyä jo valmiina. Niin enkä sitten tiedä jos edullisimissa ketjuissa löytyisi kyseisiä maljakoita kohtuuhintaisina.

tiistai 15. tammikuuta 2013

Mausteena juhlassa

Kuva

Laventelin lumoamana jatkan vielä yrttiaiheesta, nimittäin onhan niitä muitakin kauniin koruttomia, mutta kestäviä yrttejä, joita voisi käyttää somistuksessa. Etenkin rosmariininoksia olen bongannut lautasliinojen kyljestä ja kieltämättä ovat viehkeän maalaishenkisiä.

Kuva

Tykkään, paljon! Voisi vaan tulla jokseenkin hintavaksi jos kaupasta tuoreet oksat ostaisi.
Rosmariinin oksia edullisemmin yrttejä saa somistukseen nimeämällä pöydät eri yrttien mukaan.

Kuva

Itse saattaisin viedä idean pidemmälle korvaamalla osan pöytäkukista kyseisillä yrteillä tai korvaamalla vieraslahjakarkit yrtin taimilla. Vaatisi tuo taimien kasvatus vaan valtavasti tilaa, aikaa ja viherpeukaloa. Mutta olisipahan jotain vähän erilaista.

maanantai 14. tammikuuta 2013

Rentouttavaa somistusta

Laventelin sanota olevan rentouttavaa, joten se voisi olla mitä mainioin somistekasvi stressitaipuvaiselle morsiolle.

Kuva
Kuva
Kuva

Eikä se ole yhtään hullumman näköistäkään suurina rykelminä. Käyttökin voisi olla mitä moninaisinta, koska kuivattuja kukintoja voisi hyvin käyttää esimerkiksi morsiusparin niskaan nakkaamis -tarkoitukseen, pöytäkoristeiksi ja vaikkapa yksinkertaisen maalaisromanttista ja provencelaista tyyliä tavoittelevan morsiamen kimppuna.

Kuva
Kuva

Väriin tykästynyt voi poimia laventelin teemavärikseen, mutta rehellisyyden nimissä itse tykkäisin mieluummin yhdistää itse kasvin kuluneisiin puun ja pellavan sävyihin..

torstai 10. tammikuuta 2013

Ruokaa!

Pohjalaanen oikein innostu kun aloin tivata, että mitä se haluaisi meidän häissä tarjottavan ruuaksi. Etenkin Pohjalaasen mielestä vähemmän on enemmän ja niinhän se tosiaan on jos panostaa hyvään laatuun jne.
Kuva
Kuva

Metsästäjänä Pohjalaanen haluaisi pääruuaksi yllätys yllätys riistaa. Mitä todennäköisimmin routapaistin muodossa, mikä sinällään on hyvä idea, koska meidän nähdäksemme se sopii sekä mediumkypsyydestä että täysin kypsästä tykkäävälle lihansyöjälle. Siinä on vaan sellanen juttu, että lihaa ei kyllä osteta jos se löytyy itse metsästettynäkin ja luulisin ainakin niin, etteivät pitopalvelut sitä myöskään valmista, koska se ei ole hygienialeimoja saanutta lihaa vaikka saastumatonta olisikin..

Toisena haluttaisiin ainakin kylmäsavulohta ja lämminsavulohta kylmään pöytään. Ja tästä ollaan samaa mieltä: Liian harvoin saa hyvää ja kunnolla suolattua lohta valmiina! Sen sijaan Pohjalaasen kummitädin mies tarjoili tytärpuolensa häissä viime talvena mitä mahtavinta lämminsavulohta, itse valmistamaansa ja suoraan kalastajalta ostettua ja Pohjalaanenpa ajattelikin, että kysyisi tältä lohta myös meidän juhliimme.

Yksi plus kaksi ja kas vaan, pitopalvelu taidettiin juuri lempata kuvioista niin, että suhahti!

Hups! Mitäs nyt tehdään? Morsmaikulle essu eteen ja kauha käteen? Ehkei kuitenkaan. Tottakai jotakin voitaisiin tehdä itse, sellaista siis jonka voi tehdä etukäteen, kuten ne routapaistit ja lämpimien lisukkeiden valmistelut. Sen sijaan saalaattien pilkkomiseen en lähtisi itse hääaamuna, kun on luultavasti vähän muutakin hommaa (kuten stressaaminen?).

Googlailujen jälkeen totesin, ettei tämä ole lainkaan mahdotonta, koska osasta pitopalveluista voi ostaa esim salaatteja kilohintaan ja joko noutaa ne itse tai tilata kuljetuksella juhlapaikalle. Ei mahdotonta siis, ei lainkaan. Sitten täytyisi vaan saada jostain henkilökuntaa, joka huolehtii ruokien esiinlaitot, viimeistelyt jne.

Niin ja astiat. Pitopalveluhan tuo mukanaan yleensä astiat, sekä tarjoilu, että ruokailu, joten nyt niitä täytyisi sitten vuokrata erikseen tai haalia muuten jostain. Mutta tavallaan se ei haittaisi. Itse ainakin tykkään alla olevien kuvien kaltaisista järjestelyistä, joissa on jotain kotoisaa sen sijaan, että tulisi suurtalousbuffa-fiilistä.

Kuva
Kuva

Mutta monta on mutkaa suoristettavana ennenkuin unelma hyvin toimivasta, meidän näköisestä ruokailusta toteutuisi. Niin ja mitä hintaan tulee.. ei varmastikaan tule kaikkine kuluineen (ruoka, astiat, henkilökunta) yhtään sen halvemmaksi kuin vastaavan tyyppiset pitopalvelut. Kaupanpääliseksi saa oman vaivansa kaiken järjestelyssä, tekemisessä ja vähän siinä stressaamisessakin. Mutta, koska Pohjalaanen on kovin sitoutuneen oloinen tähän ideaan ja perheestä löytyy parikin keittiöalan ammattilaista, en näkisi tässä mitään suurempaa ongelmaa. Ainakaan vielä.

Onko jollain siellä kokemusta häistä, joissa pari on itse vastannut osasta tai koko menusta?