Skumppavinkki

Hmm, en tiedä kuinka kyseinalaista on jakaa skumppavinkkejä netissä julkisesti ilman että lukemisen jatkamiseksi vaaditaan klikkausta "Kyllä, olen 18-vuotta täyttänyt". No tässä tulee.

Jos harkitset hankkivasi itsellesi ja ihanalle miehellesi vähän "parempaa" skumppaa häissä nautittavaksi, mutta et ole ihan varma, että haluaisit satsata monta kymmentä euroa oikeaan shampanjaan, harkitse seuraavaa vaihtoehtoa. Olettaen siis että tykkäät kuivasta kuoharista (mitä shamppiskin mitä suurimmissa määrin on).

Wolfberger Crémant d'Alsace Brut. Tämä ranskalainen kupliva on siis crémantia, mikä wikipedia (siis tietysti maailman luotettavin lähde, eiks ni?) määritelmän mukaan tarkoittaa mm. seuraavaa: Sparkling wines designated Crémant ("creamy") were originally named because their lower carbon dioxide pressures were thought to give them a creamy rather than fizzy mouth-feel.

 Pehmeää, kauniisti kuplivaa, kohtuullisen hintaista ja parempaa kuin halvin shampanja (nykyisen kieliopin mukaan se kai kirjoitetaan ilman hoota kahdella peellä, mutta mielestäni hoo ja yksi pee kuullostaa paremmalta), eli erittäin harkitsemin arvoista hääparin onnen päivän kippistelyyn. Ja nimestä huolimatta (Wolfberger... hmm) ei tippaakaan niin saksalaisen jämäkkää kuin voisi luulla.

Pullo kyseistä kuplivaa juhlajuomaa maksaa 13,99 € ja koska en tue millään tapaa umpihumalaisia hääpareja, riittää pullo tai kaksi mainiosti kippistelyyn ja avioitumisen juhlimiseen, mikäli siis haluaa alkoholia käyttää (apua, onko minusta tullut liian miellyttämisen haluinen: "Ajattelen kaikkien mahdollisten, jopa ei lukiojoihini kuuluvien mielipiteitä"?).   


Ja syy miksi skumppa on kuvattu Iittalan Kartio-lasissa: Pohjalaanen ei juo viini, skumppaa tms kyseiseen tarkoitukseen sopivista laseista KOSKA viinilaseja ei voi laittaa tiskikoneeseen, kun taas Kartio-lasit voi. Fiksu mies ;) 

Numeroita ja purkkeja

Nyt on oikein bongattu kaksi ideaa samassa kuvassa. Tai no aika useinhan kuvat on täynnä ideoita, mutta tässä kuvassa silmään pisti välittömästi kaksi kivaa ideaa pöytien somistukseen.

Kuva

Toinen idea on varmasti monelle hillopurkkeja hääsomistukseen miettineelle tuttu/itsestään selvä, mutta minäpä en ollut tullut ajatelleeksi, että korkeampia esim spagetin säilyttämiseen sopiville purkeillekin voisi olla käyttöä hääkattauksessa. Näin saisi tosiaan luotua korkeuseroja kukka-asetelmiin.

Jos ihastuit, esim Ikeasta löytyy suhte edukkaasti kaiken kokoisia purkkeja.

Toinen idea koskee tuota inspiraatiokuvan etualalla olevaa pöytänumeroa: Mahtava idea naulata talonumeroita kakkosneloseen tms laudan pätkään, huoliteltuun tai huolittelemattomaan. Eikä talonumeroiden ostaminen välttämättä räjäytä kukkaroa. Tai riippuu mitä haluaa, mutta ainakin pikaisella tsekkauksella Biltemasta näytti löytyvän edukkaita numeroita, jotka olisi varmasti passeteleita tähän tarkoitukseen.

Nyt inspiraatiokuvaa tarkemmin katsottuani, bongasin kolmannenkin tosi kivan idean: Pöytäasetelmissa on kyllä kätetty useamman sorttisia kukkia, mutta jokaiseen maljakkona toimivaan astiaan on laitettu vain yhden sorttista kukkaa. Näin kukin kukka pääsee kunnolla oikeuksiinsa, eikä asetelma ole silti tippaakaan tylsä.

Jotain sinistä. Jotain vanhaa. Jotain lainattua.

Kuva

Kun näin kuvan, ainakin omassa mielikuvituksessani näin, kuinka morsian on hoitanut kolme kärpästä yhdellä iskulla: Jotain lainattua voisi hyvinkin olla isoäidiltä lainattu upea rintarossi, jolla morsiuspuvun helman vuoreen on kiinnitetty Jotain vanhaa ja Jotain sinistä, eli mahdollisesti jostain vanhasta vaatteesta tms leikatusta sinisestä kangassuikaleesta tehty rusetti. Ja tuleepa tuossa varmaan se Jotain uutta myös, pukuhan saattaa olla ihan upo uusi.

Aikas herkku idea.

Taas yksi söpö karkkibuffa

Kuva

Ihanan pikkusöpö karkkibuffa! Paljon sortteja ties missä väreissä, mutta samanlaisissa purkeissa ne ei näytä yhtään liian levottomalta kokonaisuudelta.

Tosin.. tuon kokoisia purkkeja saisi olla jatkuvasti täyttämässä, jos meinaisi, että kymmenen ensimmäisen vieraan huumannuttua herkkuhoukutuksesta jotain olisi jäljellä myös noin kahdeksallekymmenelle muulle vieraalle..

Jos kuitenkin ihastuit kuvan kaltaiseen tyyliin, löytyy saman tyyppisiä purkkeja esim Amanda B:n valikoimasta.

Raidallisia paperipusseja saa esim Happy Mondaylta ja karkkibuffaan kauhoja vaikkapa Chez Mariukselta. Näitä vinkkejä olen ainakin nähnyt muiden kanssasisarten blogeissaan jakavan :)

Persikka tykkää Vaaleanpunaisesta

Kyllä se nyt niin on, että nyt (meikäläisen mittapuulla) trendikäs persikkainen sävy tykkää ihan tosissaan vaaleanpunaisesta. Ainakin kukka-asetelmissa kyseinen väriyhdistelmä höystettynä muilla vaaleilla sävyillä, on varsin herkku! Vai voiko joku väittää muuta nähtyään nämä upeat ja näyttävät asetelmat?

Kuva

Kuva

Kuva

Ja sitten vähän hillitympiä, mutta silti valtavan söpöjä pöytäasetelmia:

Kuva

Kuva

Kuva

Myös morsiuskimpuista kyseisissä värisävyissä löytyy vaikka ja miten inspiraatiokuvia. Tässä nyt muutama kaunokainen:

Tämä on niin upean herkkä, että voisin hyvinkin kuvitella sen itselleni.. Kuva

Kuva

Ja vähän vahvempia värejä. Kuva

Tykkään tosi paljon siitä, että halutessaan tuosta väriyhdistelmästä saa tosi vaalean ja moneen sopivan. Tai voihan sitä sitten käyttää vähän voimakkaampia asteita kyseisistä väreistä, kuten nyt vaikka näissä kaasojen/morsiusneitojen mekoissa:

Vaikka puvut on erilaisia, yhtenäinen ja kauniisti toisiinsa sointuva värimaailma kokoaa ne toimivasti yhteen. Kuva

Ja yhdessä persikan kanssa vaaleanpunainen ei näytä ihan niin imelältä meikäläisen makuun, mitä se yksistään näyttäisi. Ripottelisin väriyhdistelmää kuitenkin hillitysti sinne tänne tehosteiksi, kuten nyt vaikka oheisten kuvien kaltaisesti:

Persikkaisia yksityiskohtia kera räiskyvän värisen kukkien. Kuva

Kuva

Ainiin ja voihan tätä upeaa väriparia ripotella myös hääkakkuun. Kerrassaan upea kakku!

Kuva

Joutuukohan valkoisista kukista alunperin haaveillut morsian nyt sitten kuitenkin hommaamaan vaaleita, ehkäpä puuterisia persikan ja vaaleanpunaisen sävyjä somistukseen.. Se ainakin sopisi meidän juhlatilan sävyihin.

Mm.. keksejä..

Lyhyestä virsi kaunis: Niin hauska idea, että melkein vaatii toteutusta.

Kuva

Vaikka ei mitenkään yltiö komea kakku olekaan. Mutta kiva lisä kahvipöytään, vähän pienemmässä mittakaavassa tosin. Ja eri kerroksia voisi tehdä erimakuisista dominoista. Mietintämyssyyn sujautettu.

Lautasliina iltapalalle ja vähän muutakin

Pika visiitti savoon ja siellä sijaitsevaan Amanda B:n myymälään ja kappas, noin 26 euroa pankkikortilta höylättyäni meillä on nyt lautasliinat ilatapalaa ajatellen.

Ja vähän muutakin, koska nuo lautasliinat ei maksanu kuin 1,50e/pkt. Kotiin häitä odottamaan lähti myös kimaltava peilitarjotin (jonka tulevaa käyttötarkoitusta en täysin ole keksinyt, mutta uskoisin sen päätyvän juomapöytään, karkkibuffaan tms ehkä kynttiläiden alle tms)...

...ja kaksi peltistä rasiaa.

Jokos arvaat mihin käyttöön ne on?

Ne menee sinne, missä naiset puuteroi nenää ja miehet, no mitä miehet nyt sitten siellä tekeekään. Ja niihin on tarkoitus laittaa särkylääkkeitä, ihan siltä varalta, että jonkun vieraan päähän tulee pipi. Ehkä myös närästyslääkettä. Tai sitten laastareita.

Kysyin muuten Pohjalaaselta, kumpi laitetaan miehille. No, blondi hoitsu punaisissa huulissaan tietty!

Sellaisia pikaisia ostoksia siis tällä kertaa. Ja mikä parasta, äiti oli mukana :) Ihanaa, että se jaksaa olla innoissaan. Ja sellanen välipäivitys kahvikuppi-asiaan: Sain viimesimmäksi kuppeja äidiltä lainaan ja anoppikin oli löytänyt kirppiskeltä edullisia kuppeja, joten enää ehkä ihan kymmenkunta kuppia ja lautasta puuttuu.

"Heräteostos"

Eilen hammaslääkäristä kotiin tullessa, puolet kielestä ja alahuulesta vahvasti puuduksissa, päätin kipaista keskustan kaupoilla bussia odotellessa. Tai en ihan missä vaan kaupoissa, vaan kenkäkaupoissa. Ja jotakin tarttui matkaan.

Se jotain on päältä hopeanhohtoista, mutta meikäläisen makuun sopivan rustiikkisen näköistä nahkaa. Jalassa ne tuntuu unelman pehmeiltä, enkä pikaisen testauksen jälkeen havainnut mitään, mikä voisi hiertää tai painaa. Ja niissä on söpö rusetti.

Tadaa! Heräteostoksena, meikäläinen löysi hääballeriinat! Tai ainakin siis potentiaaliset sellaiset, sillä jos ne ei sovi sitten sen mekon sävyyn, johon ihastun, menee kengät luonnollisesti vaihtoon.

Eikä sekään haittaisi, koska kyseiset kengät on niin kivat, että niille löytyy varmasti käyttöä myös ihan arkielämässä.

Hih. Aika alehaukka olen ollut, koska kuten aiemmin ostamani laukku, myös kengät olivat alessa.

Tähän väliin täytyy muuten todeta, että balleriina valikoima näin ylipäätään on todella tylsää häämielessä ajateltuna. Nämä nyt ostamani olivat kutakuinkin ainoat tähän mennessä vastaan tulleista, joita saattoi harkita (tai no, minähän en kauaa edes harkinnut). Korkokenkiä sitten toki on vaikka ja kuinka, mutta ne nyt ei jotenkaan tule omalla kohdalla kysymykseen, koska haluan ennen kaikkea tuntea oloni mukavaksi hääpäivänäni. Mutta kattellaan, kun se maailman ihanin korkokenkäpari kävelee vastaan, voi tämän morsiamen mieli taas muuttua ;)

Tosi helppo ja yksinkertainen kukka-asetelma

No kyllähän kaikki on tulleet aiemmin tällaista asetelmaa tai tällä idealla tehtyä asetelmaa, miettineeksi, mutta minä en ollut, joten jaan sen nyt teidän kanssa.

Ajatus lähti siitä, kun löysin ihan perus S-marketista tosi kivan värisiä ja kivasti yhteen sointuvia neilikoita (?). Ekana pistin ne vaan suureksi ryppääksi maljakkoon mieltäni virkistämään, mutta sitten ajattelin, että hitto, nythän voin kokeilla jotain pienimuotoista pöytäasetelmaa.

No ekana tietysti mietin, että voisin hakea jotain kanahäkkiverkkoa ja jotenkin siihen pujotella noita kukkia, mutta sitten tajusin, että hei, mullahan on oasis-sientä (vai millä nimellä sitä kutsutaankaan) kaapissa. Ei muuta ku sieni esille, sopiva pieni tassi (eli kahvikupin aluslautanen) kaapista esille, sopivan kokoisella lasilla tms sienestä pala ja ei muuta kun pala vettä imemään. Täytyy siis laittaa astiaan vettä ja antaa sienen imeä vettä, ei laittaa juoksevan veden alle kastumaan.

Märkä sienen pala lautaselle ja ei muuta kun valitsemaan maljakossa olevista kukista sopivia, poikkasemaan varret tosi lyhyiksi ja tökkimään niitä sieneen.Helppoa, melko nopeaa ainakin noin pienessä mittakaavassa ja onnistuu varmasti isommallakin porukalla tehdä.

Itse rupesin tosissaan harkitsemaan tällä idealla toteutettuja pöytäkukka-asetelmia ja mietinkin, että sellaiseen suorakaiteen muotoiseen astiaan saisi varmaan tosi kivannäköisesti asetelman. Sitten tosin rupesin miettimään, että olisi kiva, jos löytyisi jotain eri korkeustasoja pöytäasetelmista (siis kynttilät + kukat), joten täytyy vielä vähän pyöritellä ajatusta päässä.

(alkoholiton) Juomabaari

Itse ainakin huomaan, että olen käyttänyt tosi paljon aikaa miettiäkseni, millaisia juomia vieraille tarjoiltaisiin pitkin hääjuhlien ja valitettavasti suurin osa ajatuksista on pyörinyt alkoholia sisältävien juomien ympärillä. Mutta toisaalta, olen kyllä kokoajan myös ollut sitä mieltä, että myös alkoholia juomattomat vieraat on syytä ottaa huomioon, sillä he ansaitseva yhtälailla maistuvaa ja raikasta juotavaa siinä missä alkoholia nauttivatkin.

Nettiä selaillessa törmäsinkin sitten varsin toteutuskelpoiseen ja hauskaan alkoholittomaan juomapöytään:

Kuva

Jääkylmää kivennäisvettä kauniista pulloista, loraus omaan makuun parhaiten sopivaa siirappia laajasta valikoimasta ja kauniita höysteitä vaikkapa sitten hedelmälohkon muodossa ja tadaa: alkoholiton ja maistuva juoma on valmis. Ja alkoholittomat vieraat arvostavat varmasti!

Kuva

Ja miksei muutkin, itse kullekin kun tekee hyvää nauttia vetää vahvempien välissä niitä alkottomiakin vaihtoehtoja.

Aasin siltana tähän, mullapa alkoi loma ja mikäs kivempaa kun päästä heti loman alkuun viettämään ystävän polttareita! Katsotaan onko jollain polttarivieraista tai kenties polttarisankarilla itsellään huomenna aamulla sellainen olo, että olisi voinut enemmänkin nauttia alkoholittomia juomia.. ;)

Ei-hääpuku hääpuvuksi?

Kun löysin aiemmin tällä viikolla mahdollisen häälaukkuni, en voinut vastustaa kiusausta käydä tsekkaamassa Muotikuun valikoimaa pitkistä tylliunelmista. No jos totta puhutaan, mun oli pakko käydä tsekkaamassa ennemmin se, löytyykö kyseisestä kaupasta isompia kokoja, jos en vaikka satu laihtumaan (mikä vaikuttaa aika todennäköiseltä tällä elämäntavalla). Ja löytyyhän sieltä. :)

Olen ehkä jo ihan näin niinkun muutaman kerran maininnut, että en välttämättä halua perinteistä hääpukua. No tätä ei ole kiveen hakattu ja katsokaa vaan, mieli voi muuttua jahka pääsen sovittelemaan. Mutta niin siis kävin Muotikuussa, josta muuten olen ostanu tähän mennessä elämäni prinsessapäiväpuvut, eli wanhojen tanssipukuni ja ylioppilaspukuni, vilkuilemassa, onko heillä mahdollisesti tällä hetkellä tarjolla jotain, mitä voisin kuvitella pukevani hääpuvuksi. Muistelin ainakin joskus nähneeni sen ihanan liikkeen ikkunassa kauniita pitkiä luomuksia.

Pikaisella kierroksella meikäläisen silmiin osui lähinnä tyllialaosin olevia pukuja ja yllättäen ne kaikki olivat hyvin maanläheisin sävyin varustettuja ja yhden tietyn valmistajan mallistoa. Pronovias. Kappas. Sehän tekee hääpukujakin. Mites sattuikaan.

Kotiin päästyä piti sitten heti sukeltaa kyseisen merkin sivuille ja ihan kivoja pukuja sieltä sivuilta löytyi. Ja nyt siis en edes katsonut niitä varsinaisia hääpukuja.

Tän näin ihan livenä ja sen pitsi näytti upealta. En vaan tiedä miksi tuon mallin pitää löyhytellä tuota helpaa tuolleen, niin, että se näyttää hapsumaiselta. Kyseinen puku oli myös ihan miellyttävän värinen luonnossa, mutta rupesin miettimään, näyttäisikö se talvella vähän turhan tummalta.

Vähän samaa henkeä on tässä puvussa, ja se on ehkä kivemman värinen. Kun taas alla oleva puku on ihan liian tumma, vaikka helma onkin upea. Niin ja tuota, tuo hyyyvin tyköistuva malli aina puoleen reiteen asti, ei oikein imarteme meikäläisen kymmenen senttiä yli puolentoista metrin pituista pullukkaa kroppaa. Samaa vartaloa nuolevaa tyyliä on kyllä noissa yllä olevissakin..

Ja sitten... BINGO! Kaksi sekä väreiltä, että malleilta ihanaa pukua!

Tämä on ihanan laskeutuvan näköinen ja yksinkertainen, mutta silti pienellä blingblingillä höystetty. Tuo vyö toki voisi olla erivärinen.

Ja sokerina pohjalla: Puku jonka todella todella voisin haluta itselleni hääpuvukseni. Hienostunut sävy, kauniisti laskeutuva malli, riittävän peittävä, mutta myös rinnusta hienostuneesti korostava malli ja olkaimet(!) + vähän blingiä. Minä tykkään!

Mutta sovittaminen sitten vasta oikeasti kertoo mikä malli ja väri mulle sopii. Ja kyllä mun on varmasti pakko kokeilla ihan oikeitakin hääpukuja, tämä kun on suurimipien toiveideni mukaan ainut tilaisuus kun niitä on mahdollisuus kokeilla.

Kaikki kuvat täältä

Heliseviä onnentoivotuksia

Kun hääpari kipittää hymy korvasta korvaan venyneenä kirkon portaita alas kohti hääkulkuneuvoaan, on tapana viskoa parin niskaan riisiä tms mitä sitten voi kaivaa vielä hääyönäkin alusvaatteista ja kampauksesta. Niin ja silloin huudellaan onnentoivotuksia tuoreelle, onnelliselle parille.

Nykysin tosin riisit taitaa olla ainakin osassa tapauksista korvattu muitta vaihtoehdoilla, kuten nyt vaikka ruusun terälehdillä, kauralla tai konfeteilla. Ja niistä kaikista tuppaa jäämään suntiolle siivoushommia. Tai jollekulle muulle, en tarkkaan tiedä, kuka niitä siivoaa (vaaditaanko nykyisin, että hääpari itse järjestää jonkun vähän lakaisemaan ennen seuraavaa hääparia?).

Sitten on tietty niitä muita vaihtoehtoja, joista ei jää ainakaan välittömästi kirkon eteen roskaa: ilmapalloja, saippuakuplia, tähtisädetikkuja ja viirejä. Ja nyt päästiin taas asiaan, meinaan bongaamiini söpöihin viireihin, joiden päähän on liimattu kulkunen, jolloin onnentoivotuksille saadaan suloinen sävel.

Kuva

Jotenkin tykkään tosi paljon mielikuvasta, jossa satumaisesti viuhuvat silkkisatiininauhat (hääparin valitsimissa väreissä tietenkin) leihyvät kohti onnellista paria. Ja voi, kuinka ihania kuvia siitä saisikaan! Ja uskompa muuten, että lapsivieraatkin jaksasivat heilutella onnentoivotuksia innoissaan.

Kukka-asetelma vähän isommassa mittakaavassa

Kun näin oheiset kuvat, en voinut kuin huokaista ihastuksesta: Vau, kerrassaan upea katseenvangitsija nuo harsokukat (?) isona pintana ja voimakkaasti valaistuna.

Kuva

Koska en tiedä, miten tuollaisen virittelisi turvallisesti kattoon, niin ettei se kesken kekkereiden tipu viraiden niskaan, kokeilisin kyseisen idean toteuttamista mieluummin seinämä muodossa. Tai ehkä jonain muuna pintana. Miten olisi esimerkiksi "kaitaliinaksi" tehty harsokukka kaistale pöydissä?

Kuva

Metallinhohdetta ostoksessa

Hihii, arvatkaapa mitä meikämorsian nappasi matkaansa tänään alesta!

Kuten kuva osoittaa, se on metallinhohtoista ja mitä passeleinta morsiolle, joka ei vielä ole päättänyt mitä metallinhohtoa aikoo tärkeän päivänsä pukeutumisessa käyttää.

Se on kompaktin kokoinen ja sinne voi sujauttaa vaikka nenäliinan ja huulikiillon (tai jotain muuta tuiki tarpeellista, vaikka kaasothan kai on myös sitä varten).

Se on mahdollinen the HÄÄLAUKKU!

Eihän se nyt tietenkään ole valkoinen, kimaltava tai helmin koristeltu, mutta eikai tarviikaan. Pääasia, että on meikäläisen mieleen. Ja edullinenkin se oli: maksoi noin 17e. Tykkään :)

Ja jos nyt joku miettii, miksi juuri tollainen metallihohtoinen: Olen kokoajan ollu sitä mieltä että hopeanhohtoiset kengät ne tällä tytöllä pitää olla kun morsiamena saa häitään tanssia. Vaan sittenpä iski kriisi sen suhteen, että hopeanväriset kengät ne vaan ei käykään ihan kaikensävyisten pukujen kanssa. Että mitä jos ottaisikin shampanjan väriset? No, koska pukua (jollaisten tarjontaa muuten kävin samaisella kaupunkireissulla vaklailemassa) ei ole vielä valittu, ei voi valita kenkiä (ei sillä, että olisi sopivia vielä kohdalle edes osunut), mutta kun kerta tarjotaan nokan eteen laukku, jossa on noita molempia edellä mainittuja metallinhohtosävyjä, niin antaa mennä vaan.

Kiitos muuten vielä kaaso E:lle rohkaisusta :)

Lauantai aamuna naurua pidätellen

Niinku hyvän vaimokokelaan kuuluu, nousin aamulla kukonlaulun aikaan keittämään Pohjalaaselleni kahvia ja tekemään aamupalaleivät. Tai no, tuskin se mua hylkäis, vaikka vaan kylkeä oisin kääntäny. Mut nää nyt on näitä pieniä arjen juttuja, joilla tykkään osoittaa välittäväni miehestäni yli kaiken.

Niin asiaan, Pohjalaanen siis lähti ystävän polttareihin ja meikäläinen jäi kotia, aamulla aikasi, pilvisessä säässä, joten päätin alkaa kuluttamaan aikaa yle areenan parissa. Ja mitäs sieltä löytykään: Solsidanin jakso, jossa Anna ja Alex menee naimisiin. Ja voi vitsit, noin vois niin käydä meillekin! :D Pikkasen olen täällä maha kippurassa nauranut.

Niin, kaikkea voi sattua hääpäivänä ja tuskinpa on yksiäkään häitä, joissa kaikki menisi ihan putkeen. Ja siihen tämänkin morsiamen on vaan henkisesti valmistauduttava. Mekko voi tärveltyä, sormus ei mahdu sormeen tai joku juomalaatu voi loppua kesken. Bändi voi olla epävireinen tai sukulaissetä känninen. Mutta mitä sitten? Ei ne maailmaa kaada, enkä noita nyt oikeastaan pelkääkään. Sen sijaan pelkään, että jompikumpi on vatsataudissa, korkeassa kuumeessa tai pää paketissa. Niinku nyt tämän vuoden helmikuussa kumpikin oltiin kunnolla kipeenä.. Jotain ihme troppeja otettava varmaan, että säästytään pöpöiltä tulevana talvena.

No, mutta tapahtuipa siis mitä tahansa kommelluksia (pieniä, ei kenenkään henkeä uhkaavia), täytyy vaan muistaa hengittää syvään ja koittaa selvitä itkupotkuraivaritta. Mulla kun siis on ollut tapana olla vähän turhan niuho, jos asiat ei mee niinku olen suunnitellu.

Olipas taas sekavaa ajatuksen juoksua, mutta pointtini: Kattokaa toi jakso, se on hauska ja saa tajuamaan, että ehkä joku omalle kohdalle osuva kommellus ei ois maailman loppu. Tai jos et ole katsonut yhtään jaksoa kyseistä sarjaa tai olet katsonut ja tykkäät että ohjelma ei ole sinun huumorintajusi kanssa samalla aaltopituudella, Älä katso. :)

Istumajärjestyksestä

Minä ja minun pohjalaanen ei haluta istua missään korokkeella keskenämme kaikkien toljotettavana. Ensinnäkin, ollaan tässä viimosen.. öö.. *laskutoimituksia*.. 7-9 vuoden (ihan tosi, en muista tarkkaa yhdessä vietettyjen vuosien määrää, noloa?) aikana syöty ihan riittävän monta kertaa keskenämme, että on ihan kivaa vaihtelua saada pöytäseuraa. Toisekseen, me kumpikaan ei nautita jatkuvasta huomion keskipisteenä olemisesta ja etenkin meikäläisellä menee moisessa tilanteessa (ja ihan varmaan muutenkin päivän jännityksestä) vatsanportit kiinni, niin ettei suupalaakaan saa nielastua.

Niinpä on päätetty, että me istutaan muiden ihmisten kanssa. Ei kahdestaan, vaan mitä todennäköisimmin perheidemme ympäröimänä. Mutta sitten iskee sellanen juttu, että ei me nyt voida olla selin yhtäkään vierasta, eikä se kuitenkaan ole kiva, että kukaan vieraskaan joutuisi istumaan täysin selkä meihin päin. Niinpä olen pohtinut seuraavien havainnekuvien kaltaista istumajärjestystä:

Sydän markkeeraa meitä (ette varmaan arvannu?) ja sit nuo harmaat on vähän niinko tuoleja. Ei mittakaavassa eikä todellakaan siinä laajuudessa jossa vieraita olisi tarkoitus paikalle saada. Niitä kun tulee toivottavasti enemmän, kuin 36..

Ja sitten ihan oikeita kuvia (minä + paint= naurettava lopputulos. Mutta ette naura silti, ettehä!).

Ideaa tästä, mutta just tollasenaan ei meidän suunnitellulla vierasmäärällä toimi. Kuva

Tässä on se mitä ajattelin. Vaikka en laittais noihin sisänurkkiin istumapaikkoja koska ovat niin kovin selin hääpariin. Kuva

Tilan puolesta tuon tyyppiset järjestelyt saattaisi olla mahdollisia, mutta mutta.. onkohan noi miten toimivia. Ja siis muutenkin tykkään ajatuksesta, että on pitkiä pöytiä sen sijaan, että olisi sellasia muutaman hengen pöytiä, joihin sitten ihmiset jaotellaan.

Mutta paljon on mietittävää vielä, mm sen suhteen, ettei tolla virittelyllä tule liian ahdasta. Vaikka meidän juhlatila (pitäsköhän teille joskus kertoo missä ne meidän juhlat oikein on ;) ) on, no tilava, on tossa suuri vaara, että pöydät änkee liian pieneen plänttiin.

Ehkäpä pitäs varata uusi vierailu (mittanauhan ja kameran kanssa) meidän juhlapaikkaan ja suunnitella sitten vasta enemmän. Mutta kyllähän te nyt jo tähän mennessä mun tavan toteuttaa tiedätte: Pers eellä puuhun tietenki!