Istumajärjestyksestä

Minä ja minun pohjalaanen ei haluta istua missään korokkeella keskenämme kaikkien toljotettavana. Ensinnäkin, ollaan tässä viimosen.. öö.. *laskutoimituksia*.. 7-9 vuoden (ihan tosi, en muista tarkkaa yhdessä vietettyjen vuosien määrää, noloa?) aikana syöty ihan riittävän monta kertaa keskenämme, että on ihan kivaa vaihtelua saada pöytäseuraa. Toisekseen, me kumpikaan ei nautita jatkuvasta huomion keskipisteenä olemisesta ja etenkin meikäläisellä menee moisessa tilanteessa (ja ihan varmaan muutenkin päivän jännityksestä) vatsanportit kiinni, niin ettei suupalaakaan saa nielastua.

Niinpä on päätetty, että me istutaan muiden ihmisten kanssa. Ei kahdestaan, vaan mitä todennäköisimmin perheidemme ympäröimänä. Mutta sitten iskee sellanen juttu, että ei me nyt voida olla selin yhtäkään vierasta, eikä se kuitenkaan ole kiva, että kukaan vieraskaan joutuisi istumaan täysin selkä meihin päin. Niinpä olen pohtinut seuraavien havainnekuvien kaltaista istumajärjestystä:

Sydän markkeeraa meitä (ette varmaan arvannu?) ja sit nuo harmaat on vähän niinko tuoleja. Ei mittakaavassa eikä todellakaan siinä laajuudessa jossa vieraita olisi tarkoitus paikalle saada. Niitä kun tulee toivottavasti enemmän, kuin 36..

Ja sitten ihan oikeita kuvia (minä + paint= naurettava lopputulos. Mutta ette naura silti, ettehä!).

Ideaa tästä, mutta just tollasenaan ei meidän suunnitellulla vierasmäärällä toimi. Kuva

Tässä on se mitä ajattelin. Vaikka en laittais noihin sisänurkkiin istumapaikkoja koska ovat niin kovin selin hääpariin. Kuva

Tilan puolesta tuon tyyppiset järjestelyt saattaisi olla mahdollisia, mutta mutta.. onkohan noi miten toimivia. Ja siis muutenkin tykkään ajatuksesta, että on pitkiä pöytiä sen sijaan, että olisi sellasia muutaman hengen pöytiä, joihin sitten ihmiset jaotellaan.

Mutta paljon on mietittävää vielä, mm sen suhteen, ettei tolla virittelyllä tule liian ahdasta. Vaikka meidän juhlatila (pitäsköhän teille joskus kertoo missä ne meidän juhlat oikein on ;) ) on, no tilava, on tossa suuri vaara, että pöydät änkee liian pieneen plänttiin.

Ehkäpä pitäs varata uusi vierailu (mittanauhan ja kameran kanssa) meidän juhlapaikkaan ja suunnitella sitten vasta enemmän. Mutta kyllähän te nyt jo tähän mennessä mun tavan toteuttaa tiedätte: Pers eellä puuhun tietenki!